Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

 

Hirsihuussi

 

Tälle paikalle

 

 

Pelkat

 

Alussa oli korkea mänty, haarakeppi ja moottorisaha.  Lokakuun kuuraisena aamuna se alkoi. Sahan ärinään katosivat luonnon äänet, teräketju upposi kilpikaarnan läpi puuhun ja ikivanhan mänty rojahti varvikkoon. Ihminen oli saapunut pesäntekoon.

Siinä on nyt mänty kumossa. Ikää neljä kertaa enemmän kuin kaatajallaan. Kannon halkaisija reilut kaksi vaaksaa. Jos tekisi huussista vähän niinkuin pottulaatikon, mietin. Pohjavoisi olla puolitoista metriä kanttiinsa ja korkeus parisen metriä, vähän ylikin. Karsin ja katkoin rungon. Tuli puolenkymmentä tarpeeksi paksua pölliä. Näillä pääsee alkuun.

Sitten alkaa säälimätön Stihlin soitto. Tehtailen pöllit suurin piirtein neljän tuuman pelkoiksi. Ajan monta tankillista kaasu pohjassa. Hyvin tuntuu saha kestävän - sointi on tiukka ja särötön – vielä.

Tarvitaan vielä toinenkin puu. Kaadan kuusen, pätkin ja siivutan pelkoiksi. Siinä on nyt tekotarpeet ensimmäiseen kehään. Pihka tuoksuu. Päivä painuu. Lopetan työt ja kävelen rantaan. Tumma selkä, aallot läikkyvät rantaan. Etsin kuusen alta kolon, jonne menen nukkumaan. Tumma taivas, tähdet. Tuuli kahisuttaa heinikkoa.

 

 

Salvonta

Aamu on kolea. Kun ei ole alkeellisintakaan suojaa makuupussin lisäksi, on lämpö otettava työstä. Kääntelen neljä kiven murikkaa nurkkakiviksi. Asettelen ne suurin piirtein passiin.

Sitten salvomaan – mutta ensin on tehtävä hirsivara. Veistelen männyn oksasta haarakepin, jonka toiseen sakaraan teippaan tussin kiinni. Alkeellinen se on, epätarkka ja rouhea, mutta riittävä – saahan huussissa ilma kiertää.

Piirrän ja sahaan alavarvin aloitushirret lohenpyrtöille. Veistopukkeja ei ole, joten työstö tapahtuu lähinnä maassa. Sitten koittaa ensimmäisen hirren piirto. Nostan uuden puun kehälle niin, että sen päät yltävät valmiiden lohenpyrstöjen päälle. Kopioin oksavaralla alahirsien pyrstön muodot ylempään. Sahaan salvokset ja loksautan ensimmäisen liitoksen paikoilleen. Salvokseen jää ronskin veistotaktiikan ansiosta  tilkevaraa aikalailla.  Keräilen sammalia, asettelen niitä salvosten väliin ja junttaan liitoksen tiiviimmäksi tukin pätkällä.

Työ alkaa sujua. Piirrän ja sahaan. Kerään sammalia lisää. Toisen vesitopäivän iltana veistän oviaukon ylittävän hirren – ja siinä se on. Kehä on valmis. Se näyttää aika hyvältä vähän matkan päästä.

Siihen se sitten jäi ilman kattoa seisomaan syksyn sateisiin. Talvi pyrytti lumet sisään. Tuli toinenkin talvi ja toiset työt. Säältä suojaamaton kehä harmaantui, otti vihreää kasvustoa pintaan ja alkoi hiukan lahotakin. Työkaluvarstona se toimi. Kun siitä puhuttiin, niin kuulosti siltä ettei se ehkä jää tälle tontille. Liian pieni ja liian karkea.

Kehä lumessa.

 

Hirsien merkkaus

Mietittiin, miten siitä saisi kauniin. Jos höyläisi  hirsistä moottorisahan jäljet pois. Jostakin nätti ovi. Kivijalka näistä kivistä mitä tässä on. Huopakatto ja vielä siistit lippalaudat. Tehdään siitä sittenkin huussi.

Kesäloman alkaessa otin akkuporan ja menin huussikehän luo. Porasin hirsien päihin paikannuskoodit. Yläriville laitoin seinän järjestysluvun mukaisen määrän reikiä. Keskiriville porasin hirren järjestysluvun alhaalta lukien. Ja vielä porasin kolmannelle riville lukemat, joka kertoi hirren pätkän sijainnin , mikäli hirsiä oli samalla seinustalla useampi pätkä samassa tasossa - siis oviaukkojen molemmin puolin oli tein näin. Merkkasin jokaisen hirren - niinpä kasaus sujui mutkattomasti.

 

Huussin kivijalka

Kärräsin kuivahtaneen kehän muutamassa erässä rantaan. Kaatopainosta taisi olla jäljellä noin puolet.  Sopiva huussin paikka löytyi saunan ja venevajan välisestä notkosta - siitä kuljetaan jatkuvasti. Kärräsin lähettyviltä ison kasan kiviä hrakennuspaikalle. Muutamat kivet olivat liian järeitä nostoa ajatellen, joten ne täytyi kuljettaa työmaalle pyörittelemällä. Tein isoista kivistä neliön muotoisen kivijalan. Tilkin kaikki raot kiilakivillä - näin perustuskivet asettuivat  järkkymättömästi paikoilleen - paitsi että rakennuspaikka on märkä ja routiva notko. Vuosien kuluessa rakennus onkin hieman kallistellut, mutta ei se haittaa.

 

Seinät, ovi ja katto

Sitten hirsien kimppuun. Höyläsin ensin laajat pinnat ja silotin sitten kaarevat kohdat kuorimaraudalla - ulkonäkö siistiytyi huomattavasti. Hain metsästä ison kasan eristettä: rahkasammalta ja karhunsammalta, joukossa vanamoita ja muita varpukasveja. Sitten vain vuoronperään sammalta hirren niskaan ja uutta hirttä päälle. Arvelin, ettei huussin seinähirsiä tarvitse vaarnata yhteen - lohenpyrstöt vetävät nurkat melkolailla kiinni, kunhan laittaa kylliksi painoa päälle.

Kirkonkylällä pistettiin vanha pappila matalaksi uuden rivitalon tieltä. Kaivuri ammensi sotkut kuormalavalle, josta kävin onkimassa vanhan peilioven ja karmitkin. Lyhensin oven sopivaksi ja laitoin huussiin. Oven lukoksi ruuvasin Kärkkäisen antiikkihaan, joka ei kestänyt kovin kauaa. Pieluslaudoiksi löysin sään patinoimaa leveää lautaa.

Sitten katon tekoon. Aluksi tarvitaan kattoristikot. Löysin työmaan nurkista sopivia lankkuja. Löysin myös sopivia lautoja aluskatteeksi. Siihen päälle naputtelin mustan palahuovan - siitä tuli sitten katemateriaali kaikille tulevillekin rakennuksille. Valintaa ei tullut sen kummemmin puntaroitua. Isä ja isoveli olivat tehneet katot palahuovasta, joten ajattelin nojata siihen. Mutta nyt tuntuu, että olisi pitänyt harkita asiaa perusteellisemmin - talon kohdalla tyyliharmonia särähtää siltä osin. Huovan laitto oli koko homman raskain osuus. Vaikka palahuopa menee kiltisti paikoilleen, aikaa kuluu silti paljon.  Ja kun työ on melkoista kurkottelua, ei selkä siitä tykkää. Huovutuspäivälle sattui kesän ensimmäinen helle. Piti kastella pipo järvessä monta kertaa.

 

 

Kiviportaat ja myrskypainot

Portaat pitää saada huussiin, onhan oviaukko yli puoli metriä irti maasta. Pitäisi tehdä kauniit ja kestävät, joten otetaan rannalta kiviä ja tehdään niistä. Kärräilin uuden röykkiön kiviä huussinotkoon. Ladoin niistä kehämäisesti laajenevat rappuset. Tukin välit täyteen kiilakiviä. Loput raot multasin ja vaimo laittoi ruohon siemenet joukkoon. Nyt kun punkit ovat kansoittaneet nämä rannat, pitäisi ne rappuset purkaa pois ja kasata uudelleen ilman multaa ja siemeniä. 

Vaimoni maalasi lattian siniseksi ja sisäseinät valkoisiksi. Kannoin Biolanin kompostikäymälän ovesta sisään ja istutin sen lattia-aukkoon. Alkoi näyttää valmiilta. Mutta yksi asia vielä mietitytti.

Miten käy, jos koillisesta nousee myrsky? Se tulee suoraan selän yli vauhdilla tähän rantaan, saattaa tönäistä huussin kumoon. Menin kehän nurkalle ja aloin huojuttamaan sitä ja se huojui. Tämä ei kyllä pysy pystyssä myrskyllä. Pitää sitoa se maahan kiinni. Tuntureilla käyttävät mökkien harustamiseen vaijereita ja ne pysyvät paikoillaan, kun tuulee hurjasti. Mutta jos ongelman saisi ratkaistua niin, ettei tarvitse astua rautakauppaan, niin se olisi parempi. Keräilin sitten lähistöltä lisää kiviä ja nostelin ne välikaton tyhjään tilaan. Niitä mahtui sinne monta sataa kiloa. Tuuppasin seinää – eikä se enää heilunut.

 

Improvisaation jälkiä.

 

Huussin ovelta itään.

  

 

 

 

 

©2017 Hirsihuussi | Hirsi-Holma - suntuubi.com