Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

 

Hirsisauna

 

Tähän rantaan


 

 

Piirto

Huussia tehdessä hirsirakentaminen alkoi sytyttää. Ilmassa oli ollut pitkkän ajatus, että etsimme jostakin vanhan hirsikehän meille saunaksi. Mutta koska huussin veisto onnistui niin voisihan saunankin veistää omin käsin, mietin. Ei se kuitenkaan aivan mahdottoman iso homma ole. Se siirtohomma sitten unohtui. Päätettiin tehdä sauna uusista puista.

Nurkkasalvosta miettiessä oli helppo päätyä lohenpyrstöön. Valintaa helpotti useakin tekijä: lohenpystöjä olen nähnyt pohjoisen jokivarsilla ja hienosti on luonto ne muotoillut. Ja hyviltä ne näyttävät vanhojen rakennusten nurkillakin. Ja olinhan tehnyt niitä jo muutamia huussin nurkilla. Nyt vain tekisin saman paksumpiin puihin ja tällä kertaa paljon tarkemmin.

Muistan kun olin kasailemassa kurssityötä höylämaisteriopistolla ja se karskisti tehty prototyyppi oli siinä pöydällä. Paikalle ilmaantunut taitavakätinen kurssikaveri. Hän katsoi ensin tekemääni hökötystä ja tokaisi minulle sitten: "Mikset tee kerralla kunnollista, kun kuitenkin osaat!?" 

Joitakin sanoja aika ei huuhtele mielestä pois. Ne muuttuvat ajattomiksi, ovat aina mukana, vaikuttavat ajatteluun ja tekemiseen. Niistä tulee linjalankoja, tikapuita joita pitkin kiivetä, kiviä joiden päälle perustaa. Ja vaikka ne voi olla ihan vaan ohimennen sanottuja, jäävät ne kuitenkin elämään. Lentävät korkealle ja kauas. Aikamoista. Sellainen voima niillä on toisinaan. 

 

 

Lohenpyrstöt

 

Saunan piirustukset muotoutuivat vähitellen. Pohja mitoiksi laitettiin 5*3m. Sisätila jakautui suurin piirtein niin, että 2/3 :aa on saunanpuolta ja loput pukuhuonetta.

Piirsin saunaan vinttikerroksen, jonne johtaa matala oviluukku, niin kuin vanhoissa riihissä on. Piirtelin myös jämerät rappuset, joita pitkin voi kiivetä yöpuulle. Vintin perälle piirtelin pikkuisen ikkunan. Kun järveltä katsoo, näyttää sauna kapealta ja korkealta. Ylhäällä on pieni ikkuna. Vähän niin kuin muumitalo. 

 

Insinöörin piirustukseen on lisätty hirsikohtaisia mittamerkintöjä.

 

 

Hirret

Löysin miehen, jonka nimissä oli muutaman hehtaarin kuusikko ja kaivuri. Vanhoja, suoravartisia puita. Siinä olisi sopivaa hirsipuuta saunan seinään, mietin. Metsänomistaja heltyi myymään meille saunahirret. Hienoa.

Marraskuussa lähdettiin kaatamaan puita. Edessä oli sakea kuusikko ja tie oli aivan vieressä. Ei saisi puu kaatua tielle, ei saisi jäädä konkeloonkaan - tämä on aika haasteellinen paikka. Kohta kippasin kuusen konkeloon niin tukevasti, etten kyennyt köysillä irroittamaan sitä. Kuusien myyjä tuli katsomaan ja sanoi: haen kaivurin.

Kohta hän romisteli paikalle kaivurillaan ja homma rytkähti liikkeelle. Minun valitessa seuraavaa puuta, kaivurimies ajoi semmoiseen kohtaan, josta voi nojata kauhalla puuhun. Sahasin kaatoloven kannon syrjään, katkaisin vastapuolelata ja kuusi kaatui sinne minne kaivurimies halusi. Näin jatkettiin tunnin verran. Metsään syntyi aukio. Puut makasivat maassa, sikin sokin toistensa päällä - kolmekymmentä isoa kuusta. 

Seuraavien viikkojen vapaahetket kuluivat moottorisahauksen merkeissä. Karsiminen ja pätkiminen sujui jouhevasti. Katkoin tukit niin, että jätin niihin 10 senttiä ylimääräistä.  Tarkoituksena oli käyttää puut niin, ettei kovin montaa hirrenpätkää jäisi käsiin.  Moottorisahauksen tavoitteena oli karsia oksanpätkät myös runkojen alapinnoilta. Painavien puiden kääntelyyn ei käsivoimat riittäneet, joten siinä tarvittiin jatkovartta. Satojen kilojen painoiset pöllit alkoivat kääntyä, kun otin avuksi ison teräskoukun ja pitkän vääntövarren.

 

 

Hirret lanssiin

Paikallinen kenttäsahuri tuli käymään tontilla. Sahauksen logistiikka oli mietittävä kohdalleen että työ sujuisi.

“ Tähän laitetaan traktori ja tuohon tulee sirkkeli. Tuohon kohtaan tee tukkilanssi. Tee sellainen, että tukit voi vyöryttää omalla painollaan sirkkelin viereen. Sitten vielä paikat hirsille ja losoille. Tee tukeva ja tasainen taapelinpohja. Ja kun hirret painavat paljon, rakentele puiset kiskot, joita pitkin hirsi luisutellaan taapeliin mahdollisimman kevyesti.”

Kokeneen sahurin ohjeet olivat selkeät ja yksinkertaiset. Niiden perusteella valmistelin sahauspaikan. Virittelin lanssin pohjaksi kaksi järeää runkoa. Ne täytyi saada irti maasta ja hieman kaltevaan kulmaan ja siinä olikin suureksi avuksi ne kannot, jotka sattuivat juuri sopiviin kohtiin. Kaivurimies kuskasi puut kymmenen kilometrin takaa metsätraktorillaan lanssiin. Pahaksi onneksi rahtipäivälle sattui lauha keli ja kun tie oli hyvin hiekoitettu, oli kuormakin sitä myöten. Sirkkelimies ei siitä tykännyt. Piti viilata teriä aika paljon.

 

 

Sahaus

Kenttäsahaus on intensiivinen operaatio. Oleellista siinä on sahuri, jolla on hyvä tilannetaju ja kirkas ajatus ja strategia siitä, miten sahaukseen liittyvät riskit hallitaan. Hänen on kyettävä lyhyessä ajassa valmistelemaan kenties kokematonkin ryhmä toimimaan tarkasti, turvallisesti ja tehokkaasti. Meille sattui sellainen mies.

Minulla ei ollut talkoiden järjestelystä kokemusta - olin tottunut toimimaan aina yksin. Sain talkoovoimiksi ystäviä ja lähisukua etelästä ja pohjoisesta. Vaimoni valmisteli talkooväen evästyksen. Kaikki näytti hyvältä huomista sahauspäivää ajatellen. Sahurin kanssa oli sovittu, että homma pyörähtää käyntiin jo ennen aamun sarastusta.

Aamu tuli ja puhelu. “Siellä on liian kylmä. Ei pysty sahaamaan, kun ei kalusto kestä. Kovapalat irtoaa sirkkelin terästä, jos on liian suuret lämpötilavaihtelut.“   No, nukutaan vähän lisää ja katsotaan, miten tilanne kehittyy. Aamu-unien aikaan jostakin lipui pilviä Murtoselälle ja keli lauhtui juuri ja juuri riittävästi. Päästiin aloittamaan.

Sahauslinjasto pyörähti käyntiin. Tukki pyöriteltiin sahan viereen kevyesti kaltevia luiskapuita pitkin. Sitten hydrauliset käsivarret nostivat sen sahauspöydälle. Isä laittoi kokeneena perämiehenä tukin linjaan. Sahuri sahasi, harmitteli hiekkaisia puita sekä terän kipinöintiä ja viilasi. Vastaanottopäästä losot lensivät kasaan ja hirret liukuivat kiskoja myöten omaan kasaan. On se kieltämättä joskus aivan paikallaan, että pyytää kavereita avuksi.

Minun hommaksi jäi järjestellä sahurille mahdollisimman hiekattomia puita, eli heilutin katuharjaa rivakasti aamusta iltaan. Samalla laitoin tukkimiehen tyylillä listaan, montako lankkua oli sahattu puiden  kyljistä ja kerroin sahamiehelle, millaiseksi pöllin posket siivutetaan. Kun tukista otetaan keskeltä viiden tuuman hirsi, saa samasta puusta vielä pari runkotolppaa venevajaankin.

Jossakin vaiheessa päivää kävi ilmi, ettei yksi päivä riitä tähän savottaan. Onneksi sain naapurinpoikia seuraavan päivän savottaan apuriksi. Ja onneksi keli pysyi riittävän lauhana ja homma pääsi jatkumaan. Tukki tukin jälkeen siivutettiin ja taapeloitiin. Välillä evästeltiin ja taas jatkettiin. Puolen päivän paikkeilla sirkkelin vetotela putosi alas. Telaa kannatteleva pienenpuoleinen ruuvi oli poikki. Harmi vain, kun katkennut nysä jäi mutteriosan sisään kokonaan. Täytyi noutaa pakillinen remonttivälineitä paikalle. Porasimme nysän päähän reiän, johon näprättiin vastakierretappi kiinni. Nysä saatiin irti ja tela paikoilleen. Homma hyrähti käyntiin parin tunnin viivytyksen jälkeen.

Pakkanen ja remontti olivat vieneet melkein puoli päivää. Ilta painoi päälle ja kova työrypistys alkoi tuntua miesten otteissa. Päätimme lyhentää työketjua, että saisimme hommat valmiiksi jo tänään. Vastaanottopäässä läjitimme sahatavaran suoraan maahan ja jätimme taapeloinnin odottamaan. Taktiikan muutos toimi. Työ keveni ja sujui loppuun asti ilman uusia ongelmia.

Olin kuvitellut, että sahaus suoritetaan yhden päivän aikana. Mutta ei se mennytkään niin. Eteen tuli erinäisiä ongelmia, joihin piti keksiä nopeasti ratkaisuja. Kokonaisuus pysyi kuitenkin hanskassa ja onnistui. Tyytyväinen mieli jäi siitä, että päästiin turvallisesti tavoitteeseen. Kiitos teille kaikile, jotka tulitte auttamaan.

 

 

 

Nosturi

 

Kolme kuusta, kourallinen romurautaa sekä rissa, vaijeri ja mönkijän vinssi.

 

Painavien hirsien nosteluun tarvitaan nosturi. Mikään valmis paketti ostettuna tai vuokrattuna ei tule kysymykseenkään. Ne on liian kalliita. Hirret ja kivetkin nousivat  aikoinaan ilman moottoreita mutta miten. Kärsämäen kirkkotyömaan sivuilta löysin tarkoitukseen soveltuvan perinnetyökalun; jämerään kolmijalkaan oli istutettu perinteisen nuottakelan näköinen vinssi. Vinssiä pyöritti 2 talkoomiestä käsin, ja arviolta 200 Kg painava kivi nousi ilmaan aika helpon näköisesti. Ajattelin laitteen soveltuvan riittävän hyvin saunan tekoon, joten rakentelemaan. Hain metsästä 3 kuusta - nosturin runkopuut. Huippukohtaan tein muttereista, pulteista ja lattaraudasta saranan, johon asensin rissan vaijeria varten. Vakautin kaksi tukijalkaa yhdeksi elementiksi naulaamalla niiden väliin yhdyslankun. Tuli vakaan oloinen rakenne.

Sitten on vuorossa nostosysteemin rakentelu. Jostain syystä hylkäsin lihaskäyttöisen vinssin heti alkuun. Pitkän selailun tuloksena tilasin Kärkkäiseltä 12V 5oo Lbs mönkijän keulavinssin. Pulttasin vinssin nosturin jalkaan ja kierrätin vaijerin ylärissan läpi. Nosturitöihin ryhtyessä pakkasta oli erittäin paljon, niinpä kantoakku hyytyi hyvin nopeasti. Etsin kaikki johdonpätkät, mitä nurkkiin oli jäänyt särkyneistä vehkeistä, liittelin ne yhteen ja niillä sain yhdistettyä vinssin suoraan Polon akkuun. Nyt nousivat isommatkin puut lähes ongelmitta. Vinssin suunnanvaihtimen käräytin jo alussa tekemällä vikaliitoksen. Suunnanvaihto tapahtui sitten vaihtamalla hauenleuat akun navasta toiseen.

 

Menossa on kolmijalkanosturin hienosäätö - toisinaan vaijeri lipsahtaa rissaltaan.

 

Nosturin raahaaminen seinustalta toiselle osoittautui työlääksi. Homma helpottui huomattavasti  vanhoista laskettelusuksista väsätyn jämerän ahkion avulla. Yksi nosturin jaloista oli hirsikehän sisällä kutakuinkin paikoillaan, ja ne kaksi muuta liukuivat ulkopuolella ahkion avulla kehän ympäri tarpeeksi helposti.

 

 

 

Veisto

 

Otetaan taapelista hirsi ja asennetaan se hirsikehälle - mitä siinä tapahtui? Aluksi täytyi heittää takki pois ja tarttua parkkausrautaan - lämmin tuli siinä työssä vaikka minkälaisessa pakkasessa. Viiden tuuman hirrenpätkä ei ole aivan mahdottoman raskas. Sen sai liikuteltua lihasvoimin, liinan avulla kehän luo. Sitten sidoin vinssin koukun hirren painopisteen paikkeille liinalla. Käynnistin Polon ja kytkin hauenleuat akun napoihin. Vinssi kihnutti puuta kohti määränpäätä ja minun piti seurata nostoa tarkasti ja napata piuhat irti akusta hiukan ennen tavoitekorkeutta, jolloin pelkka pysähtyi sinne minne oli tarkoituskin - melkein aina.

Sauna oli valmis, kun tuli huhtikuu ja valoisat illat, purot ja linnut. Mootorisaha ei enää ulissut. Kaukaa kuului kuikkien äänet.

 

 

 ...silloin Pohjolan valkeat yöt lumoaa, valon voimia ihminen saa.

 

 

Siirto

Tein saunan perustukset hirsikehän jälkeen, joten sauna täytyi siirtää lopulliselle paikalleen. Siirtoa ajatellen olin jättänyt vaarnat laittamatta  kamanahirren selkään. Tältä kohtaa kehä menisi kahteen osaan. Siirto tehtiin kaivurilla. Muoviköysien sijaan olisi kannattanut käyttää jämerää lenkkikettinkiä.

 

Yläosa on lähdössä rantaan

 

Yksi iso ja monta pientä muurahaista

 

Kun yksi työ alkaa olla valmiina, laukkaavat ajatukset jo kohti seuraavaa. Trukkilavoilla odottaa tuhat tiiltä teräsharjalaikkaa. Tiilet löytyivät sopivasti naapurista. Eläkevaari oli päättänyt purkaa rintamamiestalon pihastaan. Keskusmuuri oli tehty hyvistä tiilistä – vielä viidenkymmenen vuoden käytön jälkeen ne helisivät. Helisevä tiili on kestävä, hyvä piipputiili. Muutamat tiilistä olivat kolisevia, murenevia, huonoja.

 

 Jotkut ovat tehneet vanhoista tiilistä taloja - nyt tehdään piippu ja holvikiuas

 

Jos ajellan tämän maan halki, niin matkanvarrella näkyy enimmäkseen metsää, siis puita ja sammalia. Niistä voi tehdä rakennuksia, joissa ihmisen on hyvä asustaa. Hirsirakennuksia ei vaivaa sisäilmaongelmat, kunhan rakennetaan oikein. Suosittelen lämpimästi.

 

Kaunista ja kestävää - sopusointuista monella tavalla.

 

 

 

Tiilet

 

Olin hankkinut monta lavallista purkutiiliä. Minulla oli makitan pikkurälläkkä, teräsharjalaikka ja hiilimaski – hyvin tarpeellinen varuste tiilen putsauksessa. Aloitin rälläköinnin ja hetken päästä lopetin. Homma oli liian hidasta. En saanut mustuutta irti tiilistä. Ergonomiaa ja työtehoa pitää kehittää ja minimoida rälläköinnin määrä.

Tein jämäpätkistä tiilenputsauspöydän, johon sopi kerralla sylillinen tiiliä vierekkäin. Laadin listan, johon kirjoitin, että niin ja niin monta tiiltä, joissa on oltava puhdas pääty ja pitkä sivu, niin ja niin monta tiiltä, joissa riittää, kun pääty on puhdas. Ja määrä n tiiliä, joissa yksi pitkä sivu on rälläköity siistiksi. Lista perustui sellaiseen ajatukseen, että kun muuraus olisi valmis, niin mustia pintoja ei näy, vaikka niitä on. Ainoastaan näkyviin jäävät tiilipinnat harjattaisiin.  Työmäärä väheni ja ergonomia parani. Rälläköin kaksi teräsharjalaikkaa loppuun ja se riitti. Sitten muurausta opettelemaan.

Muurasin ensin kiukaan ja vesikattilan perustukset. Tein perustuksista ontot niin, että tulipesästä pääsee tuhkat varisemaan perustusten pohjalle. Näin tuhkia ei tarvitse käsitellä sisätiloissa, kun ne tyhjennetään ulkokautta.

Saimme lahjaksi Aitokiukaan. Vanha se oli, muttei puhkiruostunut. Siinä oli riittävän iso kivitila 20 kuution saunaan. Suunnittelin tiilistä holvikaaren, jonka sisälle mahtuisi aitokiuas. Ja piipun piirisin niin, että se lähtee holvin päältä ylös päin. Holvista olisi se hyöty, että piippu lähtee kiukaan päältä, jolloin se ei vie lattiapinta-alaa saunasta. Samalla tiiliholvi muodostaa säädökset täyttävän palomuurin seiniin ja kattoon päin.

 

Käy sisään.

 

"Saunokaaammeee...", kommentoi pikkusisko.

 

sSSSSSSSSSSsssssss.ss...ss..s....s..........s.

 

Kolme, neljä kesäpäivää kului laastia hämmentäen, tiiliä kuljetellen, ylös, alas kiipeillen ja valmista tuli. Puhdaspintaiset tiilet loppuivat puoli metriä ennen piipun latvaa - tein loppupätkän mustankirjavista ja aivan hyvä tuli niinkin. Hiukan siitä piipunpinnasta tuli luikerteleva, kun sattui tuuliset muurauskelit ja luotilangan päässä keinahteli nelosnaula. Siinä se kuitenkin seisoo. 

 

Vintti

 

 

Aalto vapaa välkkyilee

 

 

 

Lapsoset ketterät

 

 

©2017 Hirsisauna | Hirsi-Holma - suntuubi.com