Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Talohirret

 

Kuusia

 

Talo tehdään kahdeksan tuuman pelkkahirsistä. Paksuustavoite tuo eteen haasteen – sillä latvahalkaisijan on oltava minimissään 28 senttiä. Mistä löydät sellaisia puita, kun lähialueen metsät ovat kauttaaltaan nuoria - tukkirekkaralli on jatkunut näillä rannoilla jo melkein puun iän. Kun ympärilleen tähyilee on lähes kaikki puut alamittaisia talopuiksi.

Talomäntyjä ei alkanut löytyä. Mutta löytyi hirsitalo - pelkistä puolen metrin tyvitukeista kasattu möyreä maja. Se oli tehty kuusista ja hyvin näytti toimivan. Löytyisikö kuusia, mietin. 

Ja pian. Kilometrin päässä tontilta komeili reilusti yli satavuotinen kuusikko. Menimme metsän omistajan luo ja hän oli hyvin suopea hankettamme kohtaan. Teimme pystykaupat talopuista.

 

 

Metsään

 

Tammikuun päivä oli lyhyt ja jäinen. Valoisa aika oli käytettävä tarkoin hyödyksi. Hiihdin kuusimetsässä talopuita tähyillen. Löydettyäni jämerän, suurin piirtein suoran puun, mittasin sen. Halkaisijan ylitettyä rinnan korkeudella 40 cm, kiedoin kaatomerkin oksaan ja merkkasin puun piirtämääni karttaan. Merkkasin karttaan myös, millaisia pätkiä puusta sahataan. Jos rungossa oli mutka, tuli siihen paikkeille katkaisukohta. Ja kaikki nämäkin tiedot lisäsin karttaani, jotta moton tullessa ei olisi enää mitään epäselvää.

 

Talopuita merkkaamaan. On kylymä.

 

Moto saapui metsän reunaan aamun sarastaessa. Pakkasta oli 25 astetta. Siinä ja kinttaalla oli homman aloitus, kylmyys kun aiheuttaa helposti enemmän tuhoa kuin tulosta näissä töissä. Nousin moton tarakalle kartan kanssa. Hyytävä keli oli kangistanut metsähirmun hydrauliöljyt – kouraa piti jumpata auki ja kiinni. Kohta rymisteltiin Ponssella metsään. Kuski kaatoi verryttelymielessä pienen puun, testatakseen että kaikki pelaa.

Motomies liikutteli konettaan tottunein ranneliikkein. Telaketjut, puomi ja kaatokoura toimivat hienosti ja tottelivat kuskin sormien liikkeitä.  Edessä oli ensimmäinen talopuu. Koura kietoutui neljällä käsivarrellaan puun ympärille kuin karhunpentu. Pitkä sahanlaippa teki viuhkamaisen liikkeen ja kanto oli katkaistu. Kuusi kaatui, lumi pöllysi, eikä vähään aikaan näkynyt mitään. Moton kouran vetotelat pyörähtivät ja parissa sekunnissa runko oli rullannut kouran läpi, eikä siinä enää ollut oksia. Tehdään tuosta 6,6 metrin tyvitukki ja latvasta 5,1:nen, sanoin. Motokuskin sormet liikahtivat, kuusi rullasi kouran läpi ja näyttöruudussa vilistävät lukemat pysähtyivät 6600 / 390 lukemaan. Siinä oli ensimmäisen tukin pituus ja latvapaksuus. Laippa sivalsi, tukki katkesi ja minä merkkasin listaan viivan.

 

Kaatoaamu sarastaa kohmeisena

 

Hiirikäsi vaanii savottamiestä

 

ja kuusi ryskyen kaatuu.

 

Päivän motoilun tuloksena nurin oli valtaosa talopuista, myös kurkihirsi oli pitkällään uran varressa. Olin arvioinut kuusten kartiokkuuden väärin ja niinpä merkkaamani puut eivät riittäneetkään; vielä pitäisi löytää kolmekymmentä puuta lisää. Motoilu lopetettiin, kun päivä alkoi hämärtyä. Sukset jalassa sujahdin metsään – nyt oli tehtävä rakentamisen kannalta tärkeitä päätöksiä paljon lyhyessä ajassa. Hiihdin nopeasti puulta puulle. Tein pika-arvion puun laadusta, laitoin kaatomerkin ja merkkasin karttaan ja kiiruhdin eteenpäin. Hämärä ja kiire ovat mahdollisimman huonoja reunatekijöitä silloin kun on valittava talopuita sakeasta kuusikosta, mutta ei auttanut sitä jäädä harmittelemaan.

Aamulla jatkettiin. Parissa tunnissa kaatuivat loput puut. Savotalle saapui myös ajomies, joka keräili puut kärryyn ja ajoi ne metsän halki sahauspaikalle asti. Hän asetteli puut vielä toivomusteni mukaisesti, tyvet etelään päin – se oli oleellista sahausta ajatellen.

 

"Mikä Ponsse se sieltä tulee?" 

 

Metsätyöt menivät sujuvasti. Hintaa tuli tonnin luokkaa – 200 tukkia poikki ja pinoon – varsin kohtuullinen summa. Hyvä onni kävi siinä, että puut sattuivat kasvamaan ajokoneen kantaman päässä tontilta.  Nyt oli sadan kuution tukkipino pihan laidalla ja kaksi kuukautta aikaa tehdä niistä selvää jälkeä, tai muuten ötökät tulevat ja tekevät sen.

 

 

 

©2017 Hirret | Hirsi-Holma - suntuubi.com