Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

 

Hirsityökalut

 

PullZall - merkkinen nostovinssi

 

 

Maksettuani hurjan määrän satasia tästä vinssistä, kannoin sen työmaalle korkein odotuksin. Hintaa tuli yhtä paljon kuin tukkivannesahalle - ei ollut helppo tehdä sellaista tilisiirtoa, mutta kun kyseinen tuote tuntui olevan markkinoiden ainoa, joka täytti toiveeni, niin ostin. 

Nostin vinssillä pelkkoja sahalinjalta taapeliin - paksuja, jäisiä puita. Hyvin pian moottorin kiertoääni kävi raskaaksi, eikä se enää jaksanut. Myyjän mielestä kylmät käyttöolosuhteet ja tuollaiset nostokuormat aiheuttavat jatkuvan akunvaihtoruljanssin. Minun mielestä se johtui surkeista akuista. Yhden vara-akun hinnalla saisi pätevän akkuporakoneen - laskeskelin samalla kun kuuntelin reklamaation vastaanottajan myyntipuhetta.

-Et kai sinä ajatellut nostaa sillä koko hirsitalon kaikkia hirsiä?

- Ajattelin. Ja ajattelen.

Puhelu päättyi pattiin. Minulle jäi käteen kallis vinssi, jonka akut olivat surkeita. Harmitti. Ei kait se auta. Työkalupakki auki ja vinssi auki - miten tämä toimii. Ahaa - jos tuohon laittaisi piuhat kiinni ja toiset päät auton akkuun, niin riittäisi ainakin virtaa. Koska vinssin oma akku oli 24 volttinen, kytkin sarjaan kaksi auton akkua, mutta vinssi ei hyrähtänyt. Tulin testanneeksi sitten yhdellä akulla ja se toimikin. 

Kun puu piti nostaa metrien korkeuteen, tökkäsin pitkän riman vinssin liipaisimen alle, jolloin nosto käynnistyi ja kun määräkorkeus oli saavutettu, nykäisin riman pois ja vinssi sammui. Mikäli puuta piti hiukan laskea, oli rimalla tökättävä tarkasti PullZall vinssin suunnanvaihtokytkimeen. Homma toimi joltisenkin, mutta vähitellen vinssi näytti, ettei sitä oltu luotu näin vaativaan savottaan.

Ensin olivat menneet akut. Sitten vaijerinohjauskita alkoi uurtua urille, jotka söivät vaijeria - oli pakko keksiä jonkinlaiset laakeriviritykset - nämä sanat ovat aivan liian hienoja kuvatakseen karskisti hitsattua vaijjerinohjauskitaa. Ei sekään ollut toiminnaltaan täydellinen, mutta kepitti kuitenkin alkuperäisen. Sillä pästiin maaliin. Mutta muitakin murheita oli vinssin kanssa.

Liian karsin savotan kolhuissa sähköosasto mureni vähitellen, enkä minä ole mikään sähkömies. Lopulta ohitin kaikki vastukset juottamalla kaksi pitkää piuhaa suoraan moottorin korviin ja toisiin päihin kiinnitin hauenleuat - nyt Kulki. Virtalähde ja moottori plus kaksi piuhaa - ei kytkimiä. Yksinkertaisempaa siitä ei saa. Kun vaihtaa hauenlaukoja navasta toiseen, hirren vertikaalinen kulkusuunta vaihtuu. Sähköpulmat oli selätetty, mutta uusia oli luvassa.

Heräsin kesken yötä elämäni lyhyimpään painajaiseen; Silmien edessä näkyi vain valkoinen lumihanki ja yhtäkkiä ylhäältä lumeen putosi vinssin koukku, jossa oli lyhyt vaijerin pätkä. Vaijeri oli nirhautunut poikki. Piti nousta sängystä miettimään - minullahan on hieman paksumpi vaijeri, jossa on vieläpä koukkukin - se pitää vaihtaa vinssiin rispaantuneen tilalle. Uusi vaijeri palvelikin sitten loppuun asti, mutta vielä riitti heikkouksia nostimessa.

Vinssin vaijeripuolan muovinen laakeri petti ja puola väänty vinoon. Muoviosa oli hiertynyt pilalle. No. Taas pitää alkaa remontoimaan. Kuusisataa euroa ja tämmöinen värkki - minä en kehtaisi pyytää noin paljon - mutta näköjään kehtaan maksaa - tai kehtasin, kun olin hölmö - liian luottavainen. Miten tuommoisen voi korjata? Mitä löytyisi nurkista - sahasta jääneitä laakereita - ja ne sattuvat sopimaan täydellisesti vaijerirummun sisälle! Satumainen tuuri! Jos tämä kuitenkin lähtisi vielä kerran lentoon? Tuohon akseliksi pitkä pultti ja pultin ulkopää kiinni - miten - tuosta hajonneesta hydraulitunkista jämäkkää runkopeltiä, jossa näkyy olevan reikiä melko sopivasti valmiinakin - siitä saa kohtuullisella vaivalla luotettavan adapterin vinssinvaijeripuolansisuslaakerienkannatinakselin ja vinssin originaalirungon välille. Ja jottei voimanvälitys mekanismiin kuuluva - honosti kiinnitetty - hammasratas irtoaisi, pajotin sille oman paikallaanpitäjälattaraudanpätkän.

Matkan varrella vähitellen murentunut muovikuori ei tietystikään enää sopinut edellä mainittujen kierrätysosien katteeksi, joten vinssi jatkoi hommiaan ilman suojakuoria. Tästä meinasi tulla murheita, kun paidan helma kerran osui väkevästi pyörivien hammasrattaiden väliin. Paidasta lähti palanen. Olisi voinut käydä paljon kurjemminkin.

Talo nousi. Minua väsytti ja vaimoa väsytti ja vinssillekin alkoi iskeä väsy. Se oli tainnut vähän lämmetä jossain nostossa ja sen vääntö ei ollut enää läheskään yhtä vireää kuin alussa. Onneksi suurimmat puut oli salvottu jo alakerroksiin ja päätykolmioihin nostelin ohkasempia hirsiä, jotka lisäksi olivat ehtineet kuivahtaa hieman kevyemmiksi. Ja jotta perille päästäisiin - täytyi vinssin taakka puolittaa blogilla. 

Vastuksia ja vikoja oli vinssissä niin paljon, että sitä rassatessa opin tuntemaan sen läpikotaisin ja pelaamaan sen kanssa. Tarinan käänteitä mahtui matkan varrelle niin monta, etten lopussa enää muistanut harmitella niitä kuuttasataa euroa. Tuommoinen peli, jonka on puoliksi itse rakennllut, muodostuu jotenkin tärkeäksi - vielä vuosien jälkeenkin se lojuu työkalusuojan lattialla, eikä tule mieleen laisinkaan, että heittäisin sen menemään. Sen olemukseen on kertynyt inhimillisen oloista rosoisuutta. Sen ääni oli alussa ollut viheltävä, tiukka ja energinen - enää se ei ollut. Saundi, joka siitä vielä irtosi, oli pehmeä ja rahiseva rouskutus - hiutunut, väsynyt ja vaivalloinen. Siitä tulee mieleen rajuissa taisteluissa hengissä säilynyt soturi, joka ontuu kohti kotia mustunein kasvoin, verisiä siteitä kantaen. Mutta ontuu kuitenkin - se on pääasia.

Pitäisikö käämiä ja laakeroida se? Luulen että niin käy vielä.

 

 

Pikkurälläkkä ja mainio Wood Carwer - laikka

 

 

Makitan pikkurälläkästä ei ole kovin paljon pahaa sanottavaa. Tosin tämä on jo toinen, kun se ensimmäinen hajosi aika nopeasti. Ei ole paljoa pahaa sanottavaa, kun vehje hajoaa kertaheitolla korjauskelvottomaksi - ei tule pitkää ja horjuvaa tarinaa, kuten kävi PullZall vinssin kanssa. Mistä saisi kunnollisia vehkeitä? Onko niitä? Miksi nämä ei kestä? Se toinen rälläkkä taisi jäädä liekkeihin - samoin kävi rälläkässä paikoillaan olevalle Wood-Carwer merkkiselle puujyrsinlaikallen - se vähän harmittaa, sillä kyseessä oli äärimmäisen hyvä tuote. Hintaa sillä oli 50 e ja paketti sisälsi myös lyhkäsen terästangon pätkän, josta toinen pää oli kuorrutettu timanttihileellä. Sen kun istutti hirsikairan kitaan, niin nopeasti terottui Carweri. Ja vaikka tulin jyrsineeksi sillä yli puoli kilometriä varauskourun pohjaa, ei se isommin kulunut, eikä lämmennyt pilalle. Harmi kun se paloi.

 

 

Veivattava hirsihollari

 

 

Veivattava hirsihollari - hyvä peli - saa hirren melko sujuvasti täydellisen tarkkaan piirtoasemaan. 

 

 

Vatupassivara

 

 

Vatupassivara - osat romulaatikon pohjalta ja siitä vatupassista, joka jäi kaatuvan lankun alle. Työkalun ansiosta uuden hirren voi kertapiirrolla ja kertaveistolla saada istumaan täydellisesti alemman hirren selkään. Jos tietäisin kuka tämän keksi, lähettäisin hänelle suklaalevyn. Aivan loistava värkki - jos käyttäisin sanaa fantastinen, niin kirjoittaisin sen nyt tähän - nopeuttaa työntekoa niin paljon.

 

 

Lyönti ja vääntökalusto

 

 

Työkaluja lyöntiin, vääntöön ja vaikkapa vaarnan upotukseen - kumivarreton vasara oli oivallinen vaarnatuurna.

 

 

Pullotunkki ja paineenlevitysakseli

 

 

Tuiki tarpeellinen pullotunkki. Ilman tätä hirret olisivat jääneet taapeliin. Tunkin nyrkkiosa on rälläköity uralle, johon akseli istahtaa sopivasti.

 

 

Talttaussarja

 

 

Salvosten viimeistelyvälineet: partaveitsenterävä, ohueksi hiottu taltta - ja lastut irtoavat puun pinnalta kuin siivut juustosta - on ilo työskennellä sellaisilla taltoilla - kevyttä, nopeaa ja tarkkaa. Talttojen teroituskulma on 20 astetta - se ei kestä enää taittumatta oksakohtia, mutta peruspuuhun se painuu mahdollisimman keveästi. Oksakohtia varten oli toiset vehkeet.

 

 

Muista poika  - - S-U-O-J-A-I-M-E-T - - !

 

 

"Aina kun on meteliä - suojaudu siltä hyvämies!" Tämän neuvon sain mieheltä, joka kuuntelee jatkuvaa korvien piipausta sahattuaan moottorisahalla vahingossa pulttiin. Muuta neuvoa hän ei antanut, kun kyselin mitä kannattaa huomioida kun tekee talon.

Kärpäslasit ovat hyvät suojalasit. Saa tulla lastuja joka suunnalta, eikä haittaa vaikka veistäjän sieraimet puskevat sakeaa usvaa pakkasilmaan. Silmät ovat suojassa ja näkyvyys säilyy loistavana. Aivan parhaat tähän hommaan, mutta mistä näitä saa?

Kyselin romutavaratalossa ritiläisiä suojalaseja - mukava myyjämies muisti, että niitähän on hevososastolla. Länkien ja raippojen joukosta hän kaivoi kärpäslasit ja ojensi ne minulle.

-Kiitos. Vaikuttaa oikein hyvältä. Tarkoitus on lähiaikoina veistellä hirsiä oikein urakalla ja siinä lentää lastut ja puunkappaleet. Nämä on hyvät siinä.

Autolla muistin, että vielä piti jotain hakea. Kiiruhdin tavarahalliin sisälle, hidastin askelta työkaluosastolla ja näin tutun myyjän. Hän oli minuun selin ja kertoi kollegalleen parhaillaan hyvää juttua "hirsiveistäjästä", joka halusi ostaa kärpäslasit. Kertomus oli selvästi maukas ja tuotti heille iloa. En tahtonut vetää mattoa miehen alta, joten pyörähdin nopeasti tulosuuntaan ja menin katveista reittiä myöten hakemaan sitä unohtunutta tavaraa. 

 

 

Niittivasara

 

 

Ensimmäinen hajosi ja lensi, toinen hajosi ja lensi kauemmas, kolmas hajosi ja yritin hitsata, mutten onnistunut - neljännellä homma tuli valmiiksi ja se paloi vajassa. Kaksi ensimmäistä oli liian hintelää kaliiberia. Jälkimmäiset sitä isompaa - aika hyviä. Tehkää parempia! Ei kun; Tekisittekö? Ärtyneenä saattaa lipsahtaa epärakentava imperatiivi tekstin joukkoon.

Mutta pellavat tuli nidottua paikoilleen ja laatikoittain niittejä tuli hakattua ala- ja yläpohjien reunusten erikoisiin sanomalehtieristyksiin.

 

Tämä on kyllä mukava työkalu. Isältä lainasin vuolupuukon viimeistelyveistoa varten. Seinähirsien vaakasaumojen molemmin puolin jäävät, kauniisti aaltoilevat ja kaartuvat pinnat tein tällä. Samoin kaikki kattopelkkojen reunat muotoilin vuolupuukolla. Mukava on tehdä, kevyt käyttää ja lopputulos yhtä kaunis kuin aalto tai savu tai lumidyynit kevättalvella. Mutta teroitus - siinä oli hakemista pitkään, kunnes lopulta oivalsin, mitä Wikikon teroitusohjeiden laatija halusi sanoa.

Yritän kertoa asian nyt pelkillä sanoilla, jos satut tarvitsemaan tietoa. Terän poikkileikkaus on kuin siipi. Sen alapinta tulee puuta vasten. Alapinnan poikkileikkausprofiili pitää olla hieman kovera - tällöin veistäessä terän takareuna kantaa ja sitten tulee se tärkeä kohta, eli varsinaisen leikkaavan terän kärjen alapuolella on 1-2 mm leveä pinta, joka painuu puuta vasten veistovaiheessa. Kun terän yläpinta on tahkottu oikeaan kulmaan, saadaan terän kärjen alapuolelle, kärjen viereen tämä kapea lape suoralla hiomakivellä - hiotaan niin, että kivi koskee terän alapinnan etu- ja takareunoihin samaan aikaan. Mitä tapahtuu, jos tämän terän kärjen alle kuuluvan lappeen jättää tekemättä - ei paljon mitään. Ei tapahdu mitään, kun työkalulla ei voi tehdä töitä - yritin kylläkin, mutta terä vain sukelsi puuhun, eikä homma sujunut ja jälki oli kelvotonta. Ohut kantti terän alla siis pitää terän oikeassa kurssissa.

Ja sitten yläpuolen teroitus: tahkotaan terä noin 25 asteen kulmaan ja sitten vielä terän kärjen luo tehdään millin levyinen toinen kantti noin 30 asteen kulmaan, jolloin kärki ei taitu niin helposti oksakohdissa. Äärimmäisen kiillon ja terävyyden pintaan saa huopatahkolla. Kun teroituskulmat ovat kohdallaan ja viimeistely tehty huolella, on vuoleskelu kevyttä ja jälki hyvän näköistä

 

Hirsinuija - varsi kesti paremmin kuin varsinainen moukari - jos olisi visakoivusta sorvattu hirsinuija niin siinä riittäisi ytyä useampaan savottaan, mutta näitä meni.

Veiston päätteeksi hirsi moukaroidaan paikoilleen; tiivis salvos, melko tiiviit vaarnat ja paineistunut rive kysyvät  moukarin iskuja, jotta hirret asettuisivat tiiviisti yhteen. Myös liinakiristimet - ne jättimallit ovat tässä kohtaa suureksi avuksi - niitä kun kiristelee muutamia koko seinäosion ympäri jokaisen hirren asennuksen yhteydessä ja vielä humauttelee kumisevan sarjan nuijan iskuja päälle - niin syntyy tiivistä seinää. 

 

 

Nastasaappaat

 

 

Luulen, että ilman näitä olisin tipahtanut korkealta. Karhennus syntyi näin: Ruuvasin kourallisen leveäkantaisia, noin 15 mm ruuveja pohjaan ja rälläköin kannat karkeiksi. Hyvin pitivät, mutta nastat karisivat kengistä vähitellelen ja niinpä pitoruuveja täytyi lisäillä talven mittaan. Ja pahvipohjallisia piti laittaa aina usempi nippuun, ettei ruuvien johtama kylmyys palelluta jalkoja. 

Sitten ostin ne viralliset. Niissä oli hyvä pito, mutta sama pulma. Kummallista, että laittavat markkinoille tuotteen puolipukeissaan. Luulisi ettei ole mahdottomuus tehdä nastakumiritsoja, joista ei nastat varise kesken savotan - ollaanhan sitä ratkottu tuhat kertaa vaikeampiakin pulmia. Onko tässä taas kysymys siitä kvartaalien kiihdytysajosta, jonka maksumiehiä ovat perusmokkerit ja luonto - voittajia löytyy sitten sieltä ravattiportaasta - siltä se tuntuu. No - käärikää te siellä ne tuohet - minä tykkään olla perusmokkeri.

 

 

Mitoitus ja piirto

 

FXA - mitat ovat monikäyttöisiä - kun sellaisen kanssa on jonkin aikaa mittaillut, niin peltisuikale ei enää halua mennä takaisin muovikoteloon - siinä on sitten viisi metriä kevyttä ja taipuisaa tavaraa, jonka voi käyttää esimerkiksi keveämpiin valukohteisiin raudoitteeksi. Olin tehnyt näin jo jonkin aikaa, kunnes ostin hirmukalliin Ironsiden. Tuntui, että eikö tämä hajoa koskaan.

Vatupassissa lukee Ironside - ei tarvinnut hankkia montaa kertaa. Yhden asian tekisin toisin, jos nyt aloittaisin tämän savotan; levittäisin vatupassin lappeeseen ohuen sikaflex - kerroksen plussakortilla ja liimaisin siihen sitten kuuskymppisen hiomapaperin. Montakohan kymmentä tai sataa kertaa vatupassi lipesi liukasta puuta vasten juuri, kun olin saanut sen asemiin salvoksen piirtämistä varten ja sitten vaikeassa asennossa koitin piirtää pystylinjan - kun olisi ollut karkeapintainen passi.

 

 

Katkaistu nokka-akselihihna - hyvä työkalu, kun hirren kaarevaan selkään on piirrettävä viiva, joka yhdistää hirren poskiin piirretyt pystyviivat. Tuli mieleen, että tässähän on yksi pulma, joka väkisinkin tuo hivenen mittaheittoa piirtoon - optimitilanteessahan molemmat pystyviivat ja tämä kaarelle piirretty viiva ovat täydellisesti samalla tasolla - kaksiulotteisessa tilassa - mutta kumiremmi taipuu, se taipuu hiukan myös sivusuunnassa - tällöin piirtolinjan sijainti voi olla hieman epätäydellinen ja salvos sitä myöten. Heitto on mitätön - talosta saa kyllä lämpimän näinkin, mutta jos lähdetään tavoittelemaan täydellisyyttä; siinä tapauksessa etsisin noin neljän tuuman levyisen, taipuisan peltisuikaleen - saisi olla noin kolme vaaksaa pitkä ja tekisin siihen samanlaisen kitkapinnan sisäpuolelle, kuin oli tarkoitus tehdä siihen pasiinkin. Arvelen, että näin olisi mahdollista saavuttaa tarkempi kaartuva piirtolinja hirren selkään. Pitääpä tehdä näin, jos vielä joskus pihankulmalle ilmestyy tukkitaapeli...  

 

 

Kopiokampa

 

Kopiokampa. Hieno keksintö! Nopeuttaa hirren selän ja varauskourujen muotoilua tuntuvasti. Tämä versio syntyi romukopan aineksista.

 

 

Kirveitä

 

 

Tärkein käyttökohde kirveille oli varauskourun aukaisu moottorisahatyön jälkeen - toki salvonnassa pikkukirves oli toisinaan paikallaan.

 

 

Jalkapakki

 

 

Kerättyäni hankeen pudonneet työkalut 17 kertaa pakkiin, otin vaneria, kierretankoja ja tein jalkapakin. Siellä on ja pysyy. Jokaiselle työkalulle on selvä, oma paikkansa.

 

 

 

Moottorisaha

 

 

Perustyökalu "hirrenveistossa". Ensin ajelin loppuun 260 - Stilin ja sitten käsiini osui tämä. Tykkäsin enemmän Huskusta - sen keveyden vuoksi. Veistotyö on raakaa peliä moottorisahalle: ollen kuullut, että yhden talon tekoon menisi muutamia sahoja - minulla alle kaksi. Kun tajusin, että sahahan kuumenee liikaa, kun sillä ulvottaa kolmetoista metriä rantua puuhun yhtä soittoa, otin tavaksi ottaa moottorin suojakuoren pois - arvelin, että sylinteri ei menisi niin pian vaihtoon, kun raikas pakkasilma pääsee suoraan lohkon kylkeen.

 

 

 

Puukko

 

Työmaalla kävi hyvä kaveri talkoissa. Puukko jäi matkasta - arvokas puukko, isän tekemä. Veistelin sillä työmaalla toisinaan ja mietin, että se pitäisi lähettää takaisin. Sitten iskin sen venevajan oven karmiin odottamaan noutajaa. Se ei tullutkaan Helsingin suunnalta, vaan ylhäältä päin - vei puukon ja kaiken muunkin siitä ympäriltä - jätti jälkeensä tuhkaläjän. Harasin rauniot läpikotaisin ja löysin siitä oven paikkelita mustuneen puukonterän.

 

 

Hirsikaira

 

 

Jos on tullut muutaman kerran murjottua Makita tuotemerkkiä, niin ei se vielä ole ohi. Mutta ensin ruusut - tai ruusu; Tämän vehkeen moottori on erittäin sitkeä. Sillä on takanaan puolisen kilometriä hirrenvaarnanreikää ja se on pyörinyt tyhjäkäynnillä noin sata tuntia talonosturin vetokoneena, lisäksi sillä on vispilöity saaveittain valuainesta. Toki tuuletusaukoista on pari kertaa pöllähtänyt lasikuidunkatkuinen käry, mutta silloin olen leppuuttanut konetta hetken ennen seuraavaa kairausta. 

Olen vaihtanut tähän poraan jo kourallisen hiiliä - niihin on uponnut rahaa varmaan komasosa itse tuotteen hinnasta - tuntuu, että joissakin koneissa hiilet ovat paljon pitkäikäisempiä, mutta täytyyhän varaosamyyjänkin elää. Hiilten suuren menekin selitänee se, että pora pyöri monta monituista tuntia siellä nosturin kopan alla.

Poran istukasta onnistuin tekemään jumi-istukan. Teräavainta pitää pyörittää nyt noin seitsemän kertaa voimakkaammin, kuin normaalisti - ehkä istukka ei kestänyt sitä, kun se joutui pitelemään kiinni minun omatekoisesta, suurin piirtein kuusikulmaisesta betonivispilän kannasta - siellä varmaan vääntyi jotain mutkille.

Poran pitokahva jäi käteen. Nitkui ensin ja sitten irtosi. Tein tilalle paljon suuremmat kierteet ja istutin kahvan tilalle sikaflexillä höystetyn 16 millisen kierretangon pultteineen. Ei ole hajonnut vieläkään.

Porassa on teräavaimelle tehty hahlo. Montakohan kymmentä kertaa se tipahti siitä, ennen kuin lopullisesti katosi purujen joukkoon? Siltä osin tuote oli keskentekoinen. Vaikuttaa siltä, että joku piirtää hienoja kuvia hienossa toimistossa ja sitten vain polkastaan monistuskone käyntiin. Eikö olisi hyvä sentään ajattaa muutama kone loppuun tosipaikoissa, haastatella savottamiehiä, ottaa kommentit onkeen, muuttaa kuvia ja vasta sitten tehdä se laivallinen niitä kairoja? Kyllähän te tämän ymmärrätte, mutta teillä on liian kova kiire.

 

 

 

 

©2017 Hirsityökalut | Hirsi-Holma - suntuubi.com